Seurustelua ilman väkivaltaa osallistui kesäkuun lopulla SuomiAreenaan ollen Kansalaistorilla näytteilleasettajana. Kansalaistori on alue, jolta löytyy kymmeniä eri toimijoita – järjestöjä, hankkeita ja muita organisaatioita. Jokaisella näytteilleasettajalla on oma telttapaikkansa, jossa he esittelevät toimintaansa ja tarjoavat kävijöille mahdollisuuden pysähtyä juttelemaan, kysymään ja tutustumaan aiheisiin.
Kun tällaisiin esillä olemisiin osallistuu, tulee tietysti jo etukäteen mietittyä sitä, minkälaisia asioita on tarkoituksenmukaista nostaa esille. Kuitenkin sitten vasta paikan päällä ihmisiä oikeasti kohdatessa huomaa, millaiseksi puhuminen muokkautuu. Kerron tässä, mitä tyypillisesti kerroin teltallemme pysähtyneille ihmisille.
Avaus teltallemme pysähtyinen ihmisten kanssa tapahtui melkein aina niin, että kerroin, mistä silloin puhutaan, kun puhutaan seurusteluväkivallasta. Kerroin, että kyse on alle 30-vuotiaiden parisuhdeväkivallasta. Useimmille riitti tästä rajauksesta mainitseminen – joidenkin kanssa keskustelu ohjautui heti vähän syvemmälle siihen, mistä tällainen rajaus seurusteluväkivaltaan tulee. Käsite seurusteluväkivalta ei lähes kenellekään ollut tuttu.
Tyypillisesti toisena teemana nousi esiin se, että seurusteluväkivalta on hyvin yleistä. Tässä yhteydessä nostin usein esiin myös sen, että tutkimuksissa nuorten parisuhteissa väkivaltaa on havaittu esiintyvän enemmän kuin muissa ikäryhmissä. Tästä huolimatta siitä puhutaan vähiten, oli myös usein esille nostamani näkökulma tässä yhteydessä.
Kolmantena aihealueena nostinkin sitten jo esiin tarjoamaamme tukipalvelua ja hanketta kokonaisuutena. Toin esille, että valtavirrasta erilaisia väkivaltaan liittyviä tukipalveluita poiketen, meidän kohderyhmänämme ovat pojat ja nuoret miehet, jotka ovat seurustelusuhteessaan kokeneet väkivaltaa. Yksituumainen viesti kaikilta teltallamme vierailijoilta oli, että onpa hyvä, että pojille ja miehillekin on apua tarjolla.
Edellä mainituilla kolmella teemalla päästiin hyvin liikkeelle, jonka jälkeen keskustelut sitten polveilivatkin lukuisiin suuntiin. Paljon tuli sitä, että ihmiset pysähtyivät miettimään omia nuoruuden aikaisia kokemuksiaan väkivallasta ja toisaalta myös se usein puhututti, että mikä kaikki oikeastaan onkaan väkivaltaa. Oli arvokasta huomata, että keskustelu herätti sekä ymmärrystä että halua viedä aihetta eteenpäin. Moni poistuikin teltalta esitteen ja julisteen kera.
Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka pysähtyivät teltallemme ja antoivat hetken ajastaan. Näissä kohtaamisissa tuli jälleen näkyväksi, kuinka tärkeää on puhua seurusteluväkivallasta ja tuottaa palveluita, joita nuoret todella tarvitsevat.
Kirjoittanut:
Jukka Lampinen
Väkivaltatyöntekijä, hankevastaava