Haluamme Seurustelua ilman väkivaltaa-hankkeessa kuulla erityisesti nuoria seurusteluteemasta. Mielestämme on tärkeää saada ammattilaisilta saadun ja tutkimuksista opitun lisäksi tietoa suoraan nuorilta. Tuo tieto on ajanmukaista, nuorten kielellä ilmaistua ja kokemuslähtöistä. Samalla opitaan vuorovaikutuksesta ja saadaan tärkeää palautetta esimerkiksi kehitteillä olevasta puheeksi ottamisen mallista.
Yksi käyttämämme menetelmä on dialogi. Nuorista on koottu alle kymmenen hengen ryhmiä, joiden kanssa käydään ohjattua keskustelua seurusteluun liittyen yleensä noin 90 minuutin ajan. Ohjaajan tehtäviin kuuluu osallistujien virittäminen keskusteluun, aiheen alustaminen ja keskustelun syventäminen syöttämällä erilaisia näkökulmia dialogiin. Myös ajankäyttö, tasapuolisen osallistumisen varmistaminen sekä aiheessa pysyminen kuuluvat tehtävänkuvaan. Dialogimme ovat luottamuksellisia keskusteluita.
Mielessäni on pyörinyt hiljattain lukiolaisille pojille järjestetyn dialogin anti: Mustasukkaisuuden tunteista on hyvä puhua kumppanin kanssa ääneen, riidan aloittajalla on usein valta päättää koska riita loppuu, hätäiset tulkinnat toisen tunteista jonkin tahattoman teon tai tekemättä jättämisen perusteella, luottamuksen puute johtaa kontrollointiin, monelle tytölle on yllätys että poika voi puhua tunteistaan, ammattilaiselle puhuminen koetaan heikentävänä ja leimaavana kokemuksena, olisi hyvä tietää enemmän millaista asiantuntemusta opiskeluhuollon eri ammattilaisilla on, tyttö voi esittää suhteessa vaatimuksia jotka pojan esittäminä olisivat hyvin kyseenalaisia…
Tuntuu, että tuon puolitoistatuntisen sisällöstä voisi ammentaa loputtomiin, tietäisipä vaan että mistä aloittaa. Vaikuttaa, että itse dialogi on se mitä eniten kaivataan. Kuinka eri ammattikuntien ja ikäryhmien edustajia sitten saadaan keskenään dialogin ääreen? Mikä estää dialogia syntymästä suomalaisissa yhteisöissä? Opitut tavat ja tottumukset, ymmärryksen puute, keskustelemisen epämukavuus, jäykät ammatilliset sekä sosiaaliset asemat ja roolit..? Väitän että jos ymmärrystä dialogin tärkeydestä lisättäisiin ja koulutettaisiin toimijoita (ja nuoria!) sen hyödyntämiseen, saataisiin joitakin mutkia suoraksi tässä hyvinvointivaltion labyrintissa. Voitkin ottaa minuun yhteyttä, jos sinun yhteisössäsi on tarvetta ja mielenkiintoa dialogiin. Voidaan aloittaa maailman parantaminen vaikka heti!
Kirjoittanut:
Heikki Korhonen
Väkivaltatyöntekijä