Tuntuu, että syksy pyörähti kunnolla käyntiin oppilaitosvierailuiden myötä. Opiskeluhuollossa työskentelevien tuttujen ihmisten kautta päästiin Stadin Ammattiopiston toimipisteissä sekä Konepajan Lukiossa järjestettäviin hyvinvointikahviloihin. Omnian kontaktit mahdollistivat pääsyn esittelemään hankettamme Hyvinvointivirtaa-teemaviikon tapahtumiin. Hyvinvointi virtasi vahvana myös Business College Helsingissä, missä olikin aitoa messutunnelmaa monien eri toimijoiden kokoontuessa koulun aulaan. Lisäksi DIAK järjesti osallistavan kehittämisen torin, missä pääsimme tapaamaan AMK-opiskelijoita.
Kun päästiin näinkin laajasti tapaamaan auttamistyömme kohderyhmää, piti viritellä pientä somekampanjaa hankkeemme näkyvyyden lisäämiseksi. Se ei mennyt hukkaan, koska nyt suunnilleen kolmasosa seuraajistamme instagramissa on iältään alle 29-vuotiaita. Loput IG-kontaktit edustavat lähinnä ammattilaistahoja. Some-kampanja ja tarjolla olevat suklaat toimivat kätevinä keskustelun avaajina nuorten suuntaan. Oli myös ilo huomata, että materiaaleissamme näkyvä ”Sattuuko seurustelu”-teksti kiinnitti huomiota ja herätti keskustelua.
Tätä kirjoittaessani eilinen kohtaaminen Omnian opiskelijoiden kanssa on tuoreessa muistissa. Olin juuri saanut hankkeen esittelypisteen pystyyn koulun aulaan ja olin ainoa toimintaa esitelevä taho paikalla. Ensialkuun ajattelin, ettei tästä vierailusta taida paljoa jäädä käteen. Koululla oli iso remontti päällä, esimerkiksi ruokailu tapahtui tavallista suljetummassa tilassa ja tarjottavat suklaatkin olivat loppu. Hetken siinä esittelypisteellä seisoskeltuani puheilleni tuli kolme noin parikymppistä nuorta. He katsoivat taustakangastamme, nuori mies luki ääneen tekstin Sattuuko seurustelu ja totesi: No kyllä se sattui, kun vedettiin nyrkillä naamaan. Aloimme jutella ja sain kuulla toisiltakin, että myrskyistä on ollut. Nuori nainen kertoi hieman katuvansa sovitteluun suostumista exänsä kanssa. Keskustelimme muutaman minuutin hyvässä hengessä ihmetellen yhdessä ääneen ihmisten tapoja toimia läheissuhteissa. Ajattelin että olipa ainutkertainen hetki.
Pian puheilleni tuli kaksi arvioni mukaan ehkä vuoden tai pari nuorempaa naishenkilöä. Hekin vilkaisivat materiaalejamme ja totesivat että todellakin seurustelu sattuu, koska vaikuttaa siltä, että kaikkien tuttujen vanhemmat ovat väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Jatkoimme aiheesta pohdiskellen väkivallan vaikutuksia yksilön hyvinvointiin pidemmässä juoksussa.
Seurustelu ja seurusteluväkivalta aiheina jäävät usein vähälle huomiolle nuorten ja aikuisten välisissä keskusteluissa. Itsekään en tuota teemaa ole aiemmin nuorisotyöntekijänä juuri suunnitelmallisesti ottanut puheeksi. Kaikenkattavia ohjeita ei juuri pysty antamaan ja ihmisten väliset suhteet kaikkine haasteineen ovat moninaisia. Kuitenkin tuo yhdessä keskusteleminen ja toisen kuunteleminen vaikuttaa olevan tärkeää. Siinä pystyy järjestelemään omia ajatuksia ja osoittamaan toiselle, että tämän ajatukset ja kokemukset ovat huomionarvoisia. Puhuminen lähentää ihmisiä ja puhumiselle näyttää olevan tilausta, kun näistä henkilökohtaisista ja aroistakin aiheista pystytään puhumaan ennalta tuntemattoman hankeheppulin kanssa näinkin vähäisellä johdattelulla aiheeseen!
Business Collegella itselleni uusi ja erikoisempi kokemus oli luennoiminen. Pääsin puhumaan hankkeestamme sekä hanketyön myötä saaduista kokemuksista ja omista ajatuksistani arviolta 70 opiskelijalle. Kuulolla oli myös jonkin verran henkilökuntaa. Luennon piti lähteä melko kiireesti hoitamaan muita tehtäviä, mutta käytävällä matkalla ulos kävelin muutaman luentoa kuunnelleen nuoren ohi. Oli todella palkitsevaa, kun luentoa kehuttiin ja hankkeemme kerrottiin olevan tärkeä.
Vaikka koulu- ja oppilaitosvierailuilla nuorten tapaaminen on nuorisotyö-taustaiselle aina parasta antia, myös toisten ammattilaisten kohtaaminen ilahduttaa ja he ovatkin ottaneet hankkeemme tosi hyvin vastaan. Tarve seurusteluväkivaltaan puuttumiseen tunnistetaan ja yhteistyökin vaikuttaa kiinnostavan. Hankkeessamme kehitetty Seurustelu puheeksi-työpaja on herättänyt mielenkiintoa helposti käyttöön otettavana menetelmänä. Toivon mukaan saadaan opettajia, opiskeluhuoltoa ja nuorisotyötä kokeilemaan työpajatyöskentelyä ryhmien kanssa. Palautteen pohjalta voidaan sitten muotoilla lopullinen, kaikelle kansalle julkaistava materiaali. Näin tehdään laajemminkin seurusteluväkivalta-teemasta puhuminen normaaliksi käytännöksi!
Kirjoittanut:
Heikki Korhonen
Väkivaltatyöntekijä