Kouluilla toimimisessa parasta antia on keskusteleminen nuorten kanssa. Olen kehittämistyön myötä päässyt haastattelemaan seurusteluteeman puheeksi ottamisen mallin pilotointiin osallistuneita nuoria. Haluan luoda haastattelutilanteisiin mahdollisimman epämuodollisen fiiliksen. Vaikka kaikki vastaavatkin samoihin kysymyksiin ja haastattelut dokumentoidaan tarkasti, on ollut ilo huomata, että nuoret ovat olleet haastatteluissa aktiivisia ja auttavaisia. Ajattelen että nuoret ovat usein tarkkanäköisiä ja antavat myös rakentavaa kritiikkiä. Olenkin haastatteluiden alussa painottanut heidän oman kokemuksensa ja asiantuntijuutensa tärkeyttä.
Pilotointi tutkintoon valmistavassa koulutuksessa 8.-luokkien kanssa sekä lukioryhmissä on osoittanut että seurusteluteema koetaan tärkeäksi. Esimerkiksi terveystiedon tunnit ovat nuorten mielestä sopiva alusta aiheen käsittelyyn. Nuoret ovat sanoneet, ettei seurustelusta puhuta tarpeeksi. Myös kuraattorin tai terveydenhoitajan mukanaolon ajatellaan tuovan työskentelyyn tervetullutta asiantuntijuutta. Ylipäätään vierailija luokassa koetaan virkistävänä vaihteluna.
Haastatteluissa sain kuulla, että työskentely oli kivaa. Kysyttyäni lukiolaisilta mikä työskentelystä teki mielekästä, sain seuraavan vastauksen: ”Että pystyy jotenkin itse osallistumaan siihen oppimiseen eikä se ollut pelkkää vaan sitä tietoa ja kuuntelua vaan siinä pysty niinku itsekin ajattelemaan.”
Edellinen kommentti ilahdutti kovasti, koska menetelmällä halutaan ohjata juuri toimijuuteen ja dialogiin. Mielestäni seuraavaan kiteytyy jotain hyvin tärkeää: ”Vaikka opettaja onkin kokeneempi niissä kulttuurisissa asioissa, joita koulu välittää, hän ei elä samassa elämäntilanteessa kuin oppilaansa eikä jaa samaa tulevaisuutta. Oppilas on samanaikaisesti tuttu ja tuntematon, mysteeri, jolle vain dialoginen suhde tekee oikeutta.” (”Nehän kuunteli meitä!” Dialogeja monissa suhteissa, THL, 2021, s.18)
Työskentelyn tueksi pienryhmille jaetaan työpaperi, johon luodaan oman tarinan kuvitteelliset päähenkilöt ja laitetaan ylös pariskunnan elämän käänteitä työpajan edetessä. Lukiolaisilta sainkin tähän liittyen palautetta: ”Se oli just kiva tehdä, eikä meillä ollut mitään vastaavanlaista kurssilla että tolleen kirjoitettaisi paperille, sit tulee kysymyksiä. Se oli ihan kivaa vaihteluakin.” Varmasti ruudun tuijottaminen vie huomion poissa vertaisryhmästä, eli opiskelukavereista ja nyt kun jälkeenpäin ajattelen, tietysti yhteiselle paperille yhdessä piirtäminen ja kirjoittaminen tuo pienryhmässä työskenteleviä lähemmäs toisiaan.
Huomionarvoista palautetta nuorilta tuli myös jaettavasta tiedosta. Nuoret toivovat lisää tietoa seurusteluväkivalta-ilmiöstä ja siitä, miten ja mistä voi hakea apua silloin kun seurusteluun liittyen on vaikeuksia tai kysymyksiä. Painatamme pieniä, käyntikortin kokoisia kortteja jaettavaksi nuorille. Siitä löytyy kiteytettynä seurusteluväkivallan määrittelyä sekä muutama nettisivu ja puhelinnumero mistä voi hakea apua. Toki myös muistutus niistä lähimmistä auttajista, eli kouluissa toimivista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista.
Kirjoittanut:
Heikki Korhonen
Väkivaltatyöntekijä