Seurustelua ilman väkivaltaa -hankkeen ottaessa ensiaskeliaan fokus meillä työntekijöillä on ollut tutustumisessa siihen, mitä seurusteluväkivallasta aihealueena tiedetään Suomessa ja minkälaisia tätä täydentäviä näkökulmia avautuu suunnatessa katse kansainväliselle kentälle/ulkomaille. Tärkeältä on tuntunut myös pyrkiä hahmottamaan sitä, minkälaista on luonteeltaan suomalainen keskustelu läheisissä ihmissuhteissa esiintyvästä väkivallasta laajemmin ja minkälaiset seikat tähän ovat vaikuttamassa. Mm. tällaisista asioista me työntekijät olemme yhdessä kerta toisensa jälkeen kokoontuneet vaihtamaan ajatuksia. Ajatuksena on ollut synnyttää yhteistä ymmärryksellistä tietoperustaa seurusteluväkivallasta ilmiönä ja hahmotusta siitä, millä hyvillä tavoilla huomion kohdentumista seurusteluväkivaltaan teemana on mahdollista edistää.
Toki jo ennen hankkeen alkua on täytynyt tutustua aihealueeseen ja tehdä havainto siitä, millä tavalla puutteellisesti seurusteluväkivaltaan ongelma-alueena on vastauksia ollut tarjolla. Suomen tilanteeseen liittyvää tutkimustietoa on ollut vähän, mutta sitä on kuitenkin ollut. Ehkä suurimmaksi ongelmaksi seurusteluväkivaltaan liittyvälle tiedon tuotannolle voi nähdä sen, että huolimatta mielenkiintoisista tutkimustuloksista, jatkoa ei sitten ole seurannut. Syitä tähän voi vain arvailla. Miten ikinä onkaan, niin Seurustelua ilman väkivaltaa -hankehakemuksessa siihen vähäiseen tietoon, jota oli tarjolla ja joka puhuu sen puolesta, että poikiin ja nuoriin miehiin avuntarvitsijoina heidän oltua väkivallan kohteena kannattaa satsata, olivat:
- Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan vuodelta 2009 ”Pojat joutuvat tyttöjä useammin fyysisen seurustelusuhdeväkivallan kohteeksi”
- EU:n Daphne II -ohjelman tutkimuksen mukaan vuodelta 2008: ”Parisuhteessa olleista varusmiehistä kysymyksestä riippuen 14-17 % ilmoitti joutuneensa kumppaninsa lyönnin kohteeksi. Vastaavasti runsas prosentti kertoi itse lyöneensä kumppaniaan”
- Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin HEUNIn tutkimuksen mukaan vuodelta 2010 nykyisen kumppanin väkivallan kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana joutuneista olivat miehet hienoinen enemmistö ja toisaalta miehistä ”viimeisten 12 kuukauden aikana nuoret olivat kokeneet useimmin väkivaltaa. Väkivalta väheni uhrin iän lisääntyessä. Tämä koskee niin tuntemattoman, tutun kuin kumppanin tekemää väkivaltaa.” Nuorilla viitattiin tutkimuksen nuorimpaan ikäluokkaan, eli 15-24-vuotiaisiin.
Hankehakemuksen jälkeen syksyllä 2023 julkaistu Tampereen yliopiston seurusteluväkivaltatutkimus on hankkeen alkuvaiheessa kuulunut myös huolella läpikäytyihin sisältöihin, samoin kuin Miessakit ry:n Väkivaltaa Kokeneet Miehet -toimintamuodon Hyvä kysymys -julkaisualustalle julkaistut tekstit ja videot miehiin parisuhteissa kohdistuvan väkivallan teemasta.
Suomalaisesta keskustelusta läheisissä ihmissuhteissa esiintyvästä väkivallasta merkittävää läpikäytyä sisältöä edustaa Tieteessä Tapahtuu -lehdessä vuosien 2012 ja 2013 taitteessa käyty keskustelu, joka alkoi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kriminologisen yksikön tutkimusjohtaja Janne Kivivuoren kirjoituksesta. Myös havainnot siitä, kuinka merkittävä teema naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa, on ollut olennaiselta tuntuva pohjatieto, kun pyrkimyksenä on nostaa esiin poikiin ja nuoriin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Kaiken tämän äärellä ei voi muuta, kuin tulla vahvasti tietoiseksi siitä, kuinka oma toiminta on kytkeytymässä jo vahvasti olemassa olevan tradition jatkoksi. Tietyt asetelmat löytyvät jo valmiina lähisuhdeväkivallan tutkimuksen kentältä, tietyt asetelmat väkivaltatyön kentältä ja tietyt asetelmat politiikan kentältä niin Suomesta kuin kansainvälisestikin, jotka vahvasti määrittelevät mm. sitä, minkälaiset kysymyksenasettelut ja toimintamuodot voivat tulla rahoitettaviksi.
Hoi te kaikki seurusteluväkivallasta kiinnostuneet, odotamme innolla antoisia kohtaamisia ammatillisilla foorumeille. Keskustelua seurusteluväkivallasta pyrimme toki herättämään laajemminkin.
