Lähtiessäni junalla Pasilasta kohti Lahtea ei ollut kulunut montaakaan viikkoa siitä, kun Seurustelu puheeksi -työpaja oli saatu valmiiksi ja julkaistuksi kotisivuillamme. Visiitti Päijät-Hämeen hyvinvointialueen opiskeluhuollon vieraana tuli siis hyvään saumaan. Olin ympännyt päivän ohjelmaan kohtalaisesti sisältöä ja hieman mietitytti, saadaanko keskustelujen lomassa myös kaikki suunnittelemani käytyä läpi.
Perille päästyäni päästiin nopeasti töihin. Ilmapiiristä tunsi, että paikalle oli tullut aiheesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka tunsivat toisensa. Antoisa asetelma päästä puhumaan poikaerityisyydestä sekä seurusteluteeman puheeksi ottamisesta työssä! Edes oma sähläämiseni tekniikan kanssa ei kaiketi pahemmin häirinnyt.
Työpajamallia käytiin läpi niin, että opiskeluhuollon ammattilaiset, joihin kuului toisella asteella työskenteleviä kuraattoreita, psykologi ja terveydenhoitaja, toimivat osallistujien roolissa ja itse olin ohjaajana. Pienryhmissä luotavat kuvitteelliset pariskunnat saivat osallistujien asiakaskuntaa vastaavat identiteetit. Työpajan aikana kehitetyissä tarinoissa tuli esiin mielenkiintoisia ja todenmukaisia käänteitä. Työpajan lopulla joku pari päätyi eroon ja joku pysyi yhdessä. Tärkeäähän työpajassa ei ole onnellisten loppujen keksiminen, vaan seurustelusta ja siihen liittyvistä käänteistä puhuminen.
Pienen tauon jälkeen purimme työpajaa menetelmänä ja pohdimme sen soveltumista osaksi omaa arkea. Yhteinen ajatus oli, että työpaja tarjoaa toimivan ja tarpeellisen mahdollisuuden puhua niinkin yksityisestä aiheesta kuin seurustelu. Joitain kysymyksiäkin heräsi: Mitä jos työpajan aikana tapahtuukin kiusaamista. Entä jos aletaan esimerkiksi puhumaan jonkun sellaisen pariskunnan asioista, jonka osallistujat tuntevat? Tai mitä jos ryhmä onkin vain hiljaa eikä työskentely lähdekään käyntiin. Hyvinkin aiheellisia kysymyksiä.
Kuten ohjaajan materiaalissa, myös tämän työpajan alussa, painotin osallistujien vastuun korostamista. Kokemukseni mukaan nuoret ottavat mielellään vastuuta, erityisesti kun vastuun ottaminen on hyvin perusteltua ja sen tärkeyttä korostetaan. Aiheena seurusteluväkivalta koskettaa ja puhuttelee nuoria. On myös tarpeen korostaa lähteisiin viitaten, että sitä tutkitusti tapahtuu paljon ja sillä on kauaskantoiset seuraukset.
On myös hyvä varautua siihen, että kukaan ryhmässä ei alakaan puhumaan työpajan teemasta. Kannattaa olla varasuunnitelma ja valmistautua pitämään työpajatuokio suunniteltua informatiivisempana. Esimerkiksi nuortenexit.fi -sivustolla on aiheeseen liittyviä minivisoja, joita voi hyödyntää ryhmien kanssa. On myös aika tavallista, että osa nuorista on enemmän äänessä kuin toiset. Aktiivinen kuuntelukin on osallistumista. Jakautuminen työpajan ajaksi pienryhmiin tarjoaa turvallisen ympäristön jakaa ajatuksia, vaikkei ihan koko luokan kuunnellessa haluaisikaan niitä ääneen sanoa. Ryhmän tunteminen auttaa ennakoimaan tilannetta ja kun työpariksi ottaa jonkun vierailijan, voi osallistujien vieraskoreuskin palvella tarkoitusta. Työpaja on hyvin mukautuvainen menetelmä ja sitä voi soveltaa tarpeen ja valmiuksien mukaan. Hyvä huomio Lahdesta oli se, että teemaan voi yhdistää vaikkapa yhteiskuntaopin teemoja.
Iltapäivän puolella puhuin osallistujille siitä, miten poikaerityisyys työssä on näyttäytynyt hankkeessamme. Tuon alustuksen jälkeen pääsimme keskustelemaan aiheesta yhteisessä dialogissa. Siinä pohdimme yhdessä aiheita kuten virtuaalitodellisuudessa eläminen, nuorten kanssa puhumisen keinot, henkinen ja digitaalinen kontrolli vallan välineenä sekä seksuaalisen identiteetin etsiminen ja sen mukaan lokeroituminen. Jotkut nuoret viettävät lähes kaiken muun kuin opiskeluaikansa virtuaalilasit päässä erilaisilla alustoilla. Lasit päässä voidaan mennä jopa nukkumaan. Seksissäkin voi olla tarve identifioitua. Ei haluta olla vaniljaa, vaan pitää olla kuristamista, tukistamista, ynnä muuta. Usein kuitenkin iältään nuori ja identiteetiltään kehitysvaiheessa ihminen ajautuu itsekin ymmälleen siitä, mitä tässä nyt ollaan tekemässä ja onko tämä edes sellaista mistä itse pitää. Päivän osuus dialogiin oli melko lyhyt, mutta kuten keskustelun aiheista voi päätellä, tällä ryhmällä päästiin nopeasti asioiden ytimiin! Itselleni päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä, kuinka seurusteluväkivaltaan liittyvää tematiikkaa saadaan keskustelussa esiin. Nuorelta voisi kysyä: ”Millaisia riitelijöitä olette”? Tuolla taitavasti muotoillulla, lyhyellä ja yksinkertaisella kysymyksellä avataan mielestäni hyvin väylää keskustelulle tästä monisyisestä aiheesta.
Päivästä jäi itselleni hyvän mielen lisäksi uusia näkökulmia hankkeessamme tarkasteltavaan teemaan. Myös yhteistyötä tehdään jatkossa ainakin seudullisen vanhempainillan myötä. Isot kiitokset vielä kaikille päivän aikana tapaamilleni ihmisille!
Linkki Seurustelu puheeksi -työpajamateriaaliin: Seurustelu puheeksi -työpaja on nyt julkaistu!
Kirjoittanut:
Heikki Korhonen
Väkivaltatyöntekijä